Elämä on yhtä kamppailua selviämisestä. Luonnonvalinta
sanelee: vain vahvin ja fiksuin voi päästä jatkoon. Samaa mittelöä käydään myös
sisällämme. Alkioon kehittyvistä hermosoluista vain ne, jotka tekevät sopivia
liitoksia toisiin hermosoluihin selviävät. Ylijäävät, jopa puolet alun perin
syntyneistä, käyvät läpi apoptoosin, soluitsemurhan.
Kamppailu on virittänyt hermostomme äärimmilleen. Useissa kohdin
hermosoluissamme on eriste, samanlainen kun sähköjohdoissa. Tämä varmistaa,
että sähköinen viesti voi kiitää ympäri meitä sadanneljänkymmenen metrin
sekuntivauhtia. Järjestelmä ei ole ainoastaan nopea vaan myös älykäs. Aina
viestin siirtyessä hermosolusta toiseen, tarkistetaan onko tietoa järkeä
lähettää eteenpäin. Tämän takia emme ylikuormitu joka ikisestä ilman
värähdyksestä ihollamme. Kun taas opimme jotakin, hermosolumme rakentavat uusia
yhteyksiä. Yksi hermosolu on voinut
aivojemme kätköissä liittyä sataantuhanteen kumppaniinsa. Toisin kun yleinen
luulo kertoo, voivat aivomme vielä aikuisiälläkin rakentaa kokonaan uusia
hermosoluja. Aivan kuin ihomme jatkuvasti uusiutuu, myös kokonaan uusia
aivosoluja voi syntyä aivokantasoluista. Useimmat näistä matkaavat
hippokampukseen, aivojemme merihevosen muotoiseen muistin ja oppimisen
käsittelykeskukseen.
On vaikea käsittää, miten niin mutkikas voi olla niin
yksinkertaista. Kiitävä hermoimpulssi on vain sähköisiä varauksia ja
kemiallisia pitoisuuksia. Sama voima, joka valaisee hehkulampun, saa myös
ajatuksemme syttymään.
Tästä syystä monet uskovat tietoisuuden kumpuavan
vaihtoehtotodellisuudesta tai olevan vähintäänkin jotain yli-inhimillistä. Ihmisen
hermoston rakentamiseen on tarvittu miljoonien vuosien kehitys: pohjimmiltaan
yksinkertaiset fysikaaliset ja biologiset mekanismit on hiottu äärimmilleen. Tämän
seurauksena korviemme välissä on nyt kolme triljoona hermosoluliitosta, enemmän
kun kotigalaksissamme on tähtiä. On jokaisen oma päätös onko tietoisuus jossain
vielä tutkimattomissa soluliitoksissa vai onko se vain monimutkaisen elämämme
ylläpidon sivutuote. Vastausta on kuitenkin turha lähteä hakemaan salatuista
maailmoista ja filosofian kirjoista. Onhan meidän jokaisen päässä jo valmiiksi
tähtisumua.
