sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tähtisumua


Elämä on yhtä kamppailua selviämisestä. Luonnonvalinta sanelee: vain vahvin ja fiksuin voi päästä jatkoon. Samaa mittelöä käydään myös sisällämme. Alkioon kehittyvistä hermosoluista vain ne, jotka tekevät sopivia liitoksia toisiin hermosoluihin selviävät. Ylijäävät, jopa puolet alun perin syntyneistä, käyvät läpi apoptoosin, soluitsemurhan.

Kamppailu on virittänyt hermostomme äärimmilleen. Useissa kohdin hermosoluissamme on eriste, samanlainen kun sähköjohdoissa. Tämä varmistaa, että sähköinen viesti voi kiitää ympäri meitä sadanneljänkymmenen metrin sekuntivauhtia. Järjestelmä ei ole ainoastaan nopea vaan myös älykäs. Aina viestin siirtyessä hermosolusta toiseen, tarkistetaan onko tietoa järkeä lähettää eteenpäin. Tämän takia emme ylikuormitu joka ikisestä ilman värähdyksestä ihollamme. Kun taas opimme jotakin, hermosolumme rakentavat uusia yhteyksiä.  Yksi hermosolu on voinut aivojemme kätköissä liittyä sataantuhanteen kumppaniinsa. Toisin kun yleinen luulo kertoo, voivat aivomme vielä aikuisiälläkin rakentaa kokonaan uusia hermosoluja. Aivan kuin ihomme jatkuvasti uusiutuu, myös kokonaan uusia aivosoluja voi syntyä aivokantasoluista. Useimmat näistä matkaavat hippokampukseen, aivojemme merihevosen muotoiseen muistin ja oppimisen käsittelykeskukseen.  

On vaikea käsittää, miten niin mutkikas voi olla niin yksinkertaista. Kiitävä hermoimpulssi on vain sähköisiä varauksia ja kemiallisia pitoisuuksia. Sama voima, joka valaisee hehkulampun, saa myös ajatuksemme syttymään.

Tästä syystä monet uskovat tietoisuuden kumpuavan vaihtoehtotodellisuudesta tai olevan vähintäänkin jotain yli-inhimillistä. Ihmisen hermoston rakentamiseen on tarvittu miljoonien vuosien kehitys: pohjimmiltaan yksinkertaiset fysikaaliset ja biologiset mekanismit on hiottu äärimmilleen. Tämän seurauksena korviemme välissä on nyt kolme triljoona hermosoluliitosta, enemmän kun kotigalaksissamme on tähtiä. On jokaisen oma päätös onko tietoisuus jossain vielä tutkimattomissa soluliitoksissa vai onko se vain monimutkaisen elämämme ylläpidon sivutuote. Vastausta on kuitenkin turha lähteä hakemaan salatuista maailmoista ja filosofian kirjoista. Onhan meidän jokaisen päässä jo valmiiksi tähtisumua.

 

                                                        http://theconnectome.wordpress.com/2011/11/17/synaptic-changes/