Kermatoffee
on kuin evoluutio. Kumpaakaan ei kestä kuin muutaman irrallisen, epäloogisesti asetellun palasen kerralla.
Mitä
yhteistä on
tällä:
http://wonderfulseaworld.blogspot.fi/2012/03/repteis-pre-historicos-marinhos.html
ja tällä:
http://heko.herpetomania.fi/ohjeita.shtml
Ylemmässä
kuvassa on sukupuuttoon kuollut mosasaurus, alemmassa viljakäärme.
Yhdessä käärmeet ja suuret meriliskot muodostavat suurryhmän
Pythonomorpha. Käärmeet ovat siis lähempää sukua näille
valtaville meripedoille kun vaikkapa kotoisille sisiliskoille.
Matelijoiden evoluutioon kuuluu joitakin kummallisuuksia, jotka
kuultuaan miettii vain, miksei tiennyt tätä aikaisemmin.
Varsinaiseen
matelijoiden ryhmään suomumatelijoihin (Lepidosauria) kuuluu
nykyisistä ryhmistä käärmeiden lisäksi liskot ja alkuliskot.
Alkuliskot oli alkujaan ryhmistä suurempi, mutta nyt se kattaa vain
kaksi Uusi-Seelantilaista tuatara-lajia.
Käärmeet
alkoivat yleistyä vasta suhteellisen myöhään (vasta jälkeen
dinosaurusten sukupuuton). Niiden monimuotoisuuden kasvu osuu
(yllätyksellisesti) yhteen pienten saaliiksi sopivien nisäkkäiden
yleistymisen kanssa.
Niin,
ja miksi ihmeessä käärmeillä ei sitten ole jalkoja?
Käärmeiden
jalattomuuteen on kaksi kilpailevaa hypoteesiä. Toisen mukaan jalat
kävivät tarpeettomiksi sopuduttaessa merielämään, toisen mukaan
näin kävi kun käärmeet aloittivat kaivautuvan elämäntyylin.
Ensimmäisenä menivät eturaajat ja tämän jälkeen takaraajat,
joista voidaan vielä nähdä merkkejä alkukantaisimmilla
käärmeryhmillä. Raajan menetys voi kuulostaa suurelta
evolutiiviselta harppaukselta, mutta on genettisellä tasolla
suhteellisen helppo selittää
- Eliön eri osien paikat määräävää geeniryhmää kutsutaan hox-geeneiksi. Toisin sanoen hox-geeni sanoo minne tulee jalka, minne häntä ja minne silmä. Aivan toiset geenit ovat vastuussa siitä millainen silmä paikalle rakennetaan. Jos siirretään hiiren ”rakenna silmä” hox-geeni kärpäsen tuntosarven rakentamisesta vastaavalle alueelle, voidaan rakentaa silmä. Kuitenkin kärpäsen silmä, ei hiiren. Hox-geenihän huutaa vain silmä, ei millainen silmä.
- Käärmeillä eturaajat katosivat ensin tällaisen hox-geenin mutatoituessa. Jäljelle jääneet takajalat hävisivät tarpeettomina kuin luolakalan silmät.
Jalattomat
liskot eivät ole yhtään sen läheisempää sukua käärmeille kun
muutkaan liskot. Ne ovat vaan sattuneet sopeutumaan vaikkapa
kaivamiseen. Niin kuin vaikka kastemadot ja sammakkoeläimiin kuuluvat
matoliskot. Tämä on elävä esimerkki ilmiöstä nimeltä konvergentti evoluutio.
http://www.uta.edu/biology/campbell/herpetology/gcampbell4.jpg
Krokotiilien
sukupuu taas kaartaa toisaalle. Krokotiilien ja Lepidosaurien
yhteisestä kantamuodosta nousi kolme kehityslijnaa. Merielämään
sopeutuneet kala- ja joutsenliskot, itse Lepidosauri-matelijat sekä arkosaurit
sukulaisineen. Arkosaurit puolestaan jakautuivat kahteen
kehityslinjaan: krokotiili- ja lintulinjaan.
Krokotiilililinjan
edustajat eivät suinkaan kaikki olleet krokotiilimaisia.
Merikrokotiilit olivat täysin merielämään sopeutuneita ja
näyttivät lähinnä krokotiilidelfiineiltä Maalla varhaiset
krokotiilit eivät olleet kömpelöitä, vaan niiden saalistus oli
lähes vinttikoiramaista. Tarkemmin ajateltuna ei ihan mahdottomalta
kuulosta.
http://www.factzoo.com/reptiles/nile-crocodile-smile-top-predator.html
Tässä
vaiheessa joku voi muistaa matelijaksi kutstuttavan myös
kilpikonnaa. Näiden otusten sijaistia matelijioden sukupuussa ei
kukaan oikein tiedä. Molekyyliaineisto liitäisi ne arkosaureihin
toisenlaiset todisteet aivan jonnekin muualle. Joka tapauksessa ensimmäisillä kilpikonnilla oli hampaat...
Ennen hirveää huonovointisuutta, lopetan päivän kermatoffeetarjoilun.
