matelijaevoluutiokermatoffee

Kermatoffee on kuin evoluutio. Kumpaakaan ei kestä kuin muutaman irrallisen, epäloogisesti asetellun palasen kerralla.

Mitä yhteistä on

tällä:

http://wonderfulseaworld.blogspot.fi/2012/03/repteis-pre-historicos-marinhos.html

ja tällä:

http://heko.herpetomania.fi/ohjeita.shtml

Ylemmässä kuvassa on sukupuuttoon kuollut mosasaurus, alemmassa viljakäärme. Yhdessä käärmeet ja suuret meriliskot muodostavat suurryhmän Pythonomorpha. Käärmeet ovat siis lähempää sukua näille valtaville meripedoille kun vaikkapa kotoisille sisiliskoille. Matelijoiden evoluutioon kuuluu joitakin kummallisuuksia, jotka kuultuaan miettii vain, miksei tiennyt tätä aikaisemmin.

Varsinaiseen matelijoiden ryhmään suomumatelijoihin (Lepidosauria) kuuluu nykyisistä ryhmistä käärmeiden lisäksi liskot ja alkuliskot. Alkuliskot oli alkujaan ryhmistä suurempi, mutta nyt se kattaa vain kaksi Uusi-Seelantilaista tuatara-lajia.

Käärmeet alkoivat yleistyä vasta suhteellisen myöhään (vasta jälkeen dinosaurusten sukupuuton). Niiden monimuotoisuuden kasvu osuu (yllätyksellisesti) yhteen pienten saaliiksi sopivien nisäkkäiden yleistymisen kanssa.

Niin, ja miksi ihmeessä käärmeillä ei sitten ole jalkoja?

Käärmeiden jalattomuuteen on kaksi kilpailevaa hypoteesiä. Toisen mukaan jalat kävivät tarpeettomiksi sopuduttaessa merielämään, toisen mukaan näin kävi kun käärmeet aloittivat kaivautuvan elämäntyylin. Ensimmäisenä menivät eturaajat ja tämän jälkeen takaraajat, joista voidaan vielä nähdä merkkejä alkukantaisimmilla käärmeryhmillä. Raajan menetys voi kuulostaa suurelta evolutiiviselta harppaukselta, mutta on genettisellä tasolla suhteellisen helppo selittää

• Eliön eri osien paikat määräävää geeniryhmää kutsutaan hox-geeneiksi. Toisin sanoen hox-geeni sanoo minne tulee jalka, minne häntä ja minne silmä. Aivan toiset geenit ovat vastuussa siitä millainen silmä paikalle rakennetaan. Jos siirretään hiiren ”rakenna silmä” hox-geeni kärpäsen tuntosarven rakentamisesta vastaavalle alueelle, voidaan rakentaa silmä. Kuitenkin kärpäsen silmä, ei hiiren. Hox-geenihän huutaa vain silmä, ei millainen silmä.
• Käärmeillä eturaajat katosivat ensin tällaisen hox-geenin mutatoituessa. Jäljelle jääneet takajalat hävisivät tarpeettomina kuin luolakalan silmät.

Jalattomat liskot eivät ole yhtään sen läheisempää sukua käärmeille kun muutkaan liskot. Ne ovat vaan sattuneet sopeutumaan vaikkapa kaivamiseen. Niin kuin vaikka kastemadot ja sammakkoeläimiin kuuluvat matoliskot. Tämä on elävä esimerkki ilmiöstä nimeltä konvergentti evoluutio. 

http://www.uta.edu/biology/campbell/herpetology/gcampbell4.jpg

Krokotiilien sukupuu taas kaartaa toisaalle. Krokotiilien ja Lepidosaurien yhteisestä kantamuodosta nousi kolme kehityslijnaa. Merielämään sopeutuneet kala- ja joutsenliskot, itse Lepidosauri-matelijat sekä arkosaurit sukulaisineen. Arkosaurit puolestaan jakautuivat kahteen kehityslinjaan: krokotiili- ja lintulinjaan.

Krokotiilililinjan edustajat eivät suinkaan kaikki olleet krokotiilimaisia. Merikrokotiilit olivat täysin merielämään sopeutuneita ja näyttivät lähinnä krokotiilidelfiineiltä Maalla varhaiset krokotiilit eivät olleet kömpelöitä, vaan niiden saalistus oli lähes vinttikoiramaista. Tarkemmin ajateltuna ei ihan mahdottomalta kuulosta.

http://www.factzoo.com/reptiles/nile-crocodile-smile-top-predator.html

Tässä vaiheessa joku voi muistaa matelijaksi kutstuttavan myös kilpikonnaa. Näiden otusten sijaistia matelijioden sukupuussa ei kukaan oikein tiedä. Molekyyliaineisto liitäisi ne arkosaureihin toisenlaiset todisteet aivan jonnekin muualle. Joka tapauksessa ensimmäisillä kilpikonnilla oli hampaat...

Ennen hirveää huonovointisuutta, lopetan päivän kermatoffeetarjoilun.