Kaikki tietävät, että kaltaiseni enemmän tai vielä enemmän höpsähtänyt ihmismieli on kokenut traagisen lapsuuden. Totta toki on, että yhdeksännen ikävuoden kieppeillä puoliksi pelkäsin ja puoliksi innolla odotin Samaran kaivovettä tippuvine hiuksineen ryömivän pienestä kuvaputkiteeveestäni. Niihin aikoihin, kun videovuokraamosta oikeasti sai videoita, tuijottelin Hellraiserin sympaattista neulapäätä ja kinusin elokuvaa omakseni.
Kauhuidoleitteni lisäkseni lapsuuttani muokkasi toisenkinlainen karismaattinen henkilöhahmo. Tältä opin sellaisia hyveellisiä piirteitä kuin laiskuus, ylenmääräinen herkuttelu ja sympatian puute.
Fanityttöyteni sai ääreviä piirteitä Karvinen-elokuvien ilmestyessä. Hetkeäkään en epäillyt kirjoittaa otsaani tussilla Garfield<3 ja pukeutua kattavaan karvis-asuuni muun ensi-iltaväen tuijottaessa.
Muutama päivä sitten katsoin elokuvaduuon ensimmäisen osan. Kerta oli ehkä kahdeskymmenes, mutta tuntui, että sain siitä taas jotain uutta irti. Catkinssin-dieetti ei varmasti avautunut sille aivan pienimmälle katsojalle. Olisi varmasti elämyksellistä kaivaa koko laaja sarjakuvavarastoni esiin. Nostalgian lisäksi kun voisin nauttia tästä aivan uudella tavalla. Minusta tämä olisi sopiva kunnianosoitus lapsuuteni ystävälle ja idolille.
Elämässä suunta tuntuu aina olevan eteenpäin. Juuri tällä hetkellä valtamerellinen ikäisiäni ihmispoloja kärvistelee jatkoelämänsä (opiskeluidensa) valinnan viime sekunteja. Valinta hyvällä lykyllä määrittää koko loppu elämän suunnan. Kuitenkin tämän tulevaisuussuuntauksen lisäksi olisi varmasti terveellistä välillä palata taaksepäin. Kylpeä mukavissa hetkissä ja yrittää palauttaa ne, vangita pahat muistot ja hakata ne päreiksi. Kymmenen vuoden taakse palaaminen paljastaa luultavasti eri ihmisen ja eri elämän. Yhtä hyvin sitä voi tällaisen kaukomatkan sijaan palata puolen vuoden päähän, ja pohtia kannattaisiko sieltä ottaa jotain nykyhetkeen.
Otetaan eväskori ja poimitaan menneisyydenihanuudet tähän hetkeen. Jos ne eivät enää toimikaan, helposti ne heittää takaisin pölyiseen entiseen elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti