"Take back the city for yourself tonight"

Inhoan syvästi sitä, kun mielessä kuhisevia lapamatoja ei saa sieltä mitenkään pois. Voi olla kyse huonosta musiikkikappaleesta, mutta ikävimmissä tapauksissa jostain aivan muusta. (ympäripyöreämmin ei ehkä ole mahdollista ilmaista) Jos tämä ei aja kantajaansa masennuksen partaalle, häiritsee se vähintään keskittymistä kaikkeen oleelliseen. Saatan nyt tässä viitata jo muutenkin mielessäni liikaa pyörivään tapahtumaan, jonka kauheutta kaikki vain kasvattavat jatkuvasti nostamalla sen pinnalle. Lapamadon ruokkimisen pitäisi olla laitonta.


Voin palata tekemään matoselle ruumiinavausta kahden viikon kuluttua. Ehkä.

Inhottavia mielen kirkkaat valot, joita ei saa himmennettyä, sekä pimeät kolkat, joihin valo ei koskaan tule koskemaan.

Elokuvista sananen, nimittäin tekeleestä Grave Encounters. Paranormaalia aktiivisuutta ja blairin noitaa idealtaan sekoittava käsivarahytkyily onnistui yllättämään pelottavan positiivisesti. Pelottavan, koska äärimmäisen onnistuneiden piiloudun-tyynyn-taakse-koska-kohta-se-tulee säikkyjen lisäksi unenomaisen klaustrofobista tunnelmaa tarjoiltiin runsaalla kädellä. Yksin yöllä väsyneenä ja pimeässä tämä nousi kauhistelulistalla aika kärkipäähän. Kymmenen pääkalloa ja vahvat suositukset.