Hurtsien joululaulu ei ole kovin jouluinen, mutta annetaan anteeksi koska Hurts.
Tämä vuosike ei ole ihan vielä lopussa, mutta malttamattomana tahdon kuitenkin väsäillä pähkinänkuori-postauksen. Aina uuden vuoden alussa ihmiset lupailevat kaikenlaista päämääränään paras ja upein ja uskomattomin vuosi ikinä. Nopeallakin kelauksella minun upea ja uskomaton ja paras (kuin myös pelottavin ja stressaavin) vuoteni kävi toteen.
- Jokaisen nuoren unelmatyöpaikat puhelinmyynti ja hampurilaistyöntekijä tulivat täyttämään cv:tä. (Edellinen toivottavasti jatkuu uuteen parhaaseen upeimpaan ja uskomattomimpaankin vuoteen). Käsittämättömän stressaava omega-3:sten myynti työnantajien huohottaessa verikoirina niskaan jätti traumaattisen jäljen sieluuni. Ei nykyinen hamppareiden myyminen tauottomasti, ruuhka-aikoina työntekijävajeessa ja huonolla tuntipalkalla myöskään herkkua ole, mutta ihan ikioma raha, työkokemus ja mahdollisesti kivat työihmiset korvaavat sen.
- Osin noilla itse hankituilla rahoilla toteutettu kuukauden seikkailu Aasiassa. Ilman holhoojia alaikäisenä. Laosilainen pitsa, Khao San-roadin pad thai ja Kuola Lumpurin monorail jäävät monille unelmiksi ikuisuuksiksi
- Samassa reissussa selvisin fyysisesti ja henkisesti terveenä bipolaarisesta matkakumppanista. Maailman maksimaalisin stressi siis jo koettuna. (kiitos kaikille, jotka paisuttivat puhelinlaskujaan tekstiviestimaratoneihin kanssani)
- Tykästyin, ihastuin ja rakastuin. Jos asian voisi kuvata päätöksenä, olisi se elämäni paras.
- Muutin kolmesti. Viimeisimmällä kerralla pois vanhempien ikeen alta ikiomaan kotikoloon.
- Selvisin ensimmäisistä yo-kirjoituksista. Henkisestä ja fyysisestä terveydestä en tässä vaiheessa sano mitään.
- Täysi-ikäistyin. Ja vietin synttärini unelmamatkalla Pariisissa.
- Sain uusia tuttavuuksia ja ihania uusia ystäviä.
- Katsoin monta mukaisaa elokuvaa, söin paljon suklaatia, tein onnistunutta lasagnea ja pipareita (eli ei loppuelämää nuudeleilla!), keskustelin henkeviä, ikkunashoppailin sekä kävin keikoilla kera olemassa olevien parhaiden ystäväihmisten
- Pääsin vihdoinkin leffafestareille, Espoo cine ja Night Visions liittykööt vuosittaiseen perinteeseen
- Hankin hiiriä ja menetin hiiriä. Tajusin, että kyseinen laji on jyrsijöistä hienoin.
- Ja perustin bloginkin vielä!
Perään laittaisin kuvan jouluvaloista tai ihanasta sohvastamme, mutta kamera on ilmeisesti jossain ex-kodin nurkissa. Joulun taikaa ja kuvien kuvittelun riemua kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti