.. Ja tämänpä takia kaikenmaailman hännittely on suureellisen epäkohteliasta ja epäasianmukaista. Hän-pronominin käyttö antaa puheelle yleensä liian jyrkän ja virallisen sävyn. "Tänään olisi oppilasraukka äxän esitelmä, mutta _häntä_ ei nyt näy." Tietenkin hännäksi kutsumalla voi jollain kierolla tavalla korostaa toisen auktoriteettiasemaa tämän itse epäollessa paikalla. Kuitenkin tällainen seläntakananuoleskelu on jokseenkin turhaa eikä hyödytä ketään. Jopa vanhempien herrasnaisten ja rouvasmiesten teitittely tuntuu paljon luontevammalta. Siinä on tehokas, suora ja puheeseen sopiva tapa osoittaa kunnioitusta. Hän taas voisi aivan hyvin olla arkielämässä se ja kaikenmalliset siimahännät voisi jättää kirjojen sivuille ja teeveen eeppisimpiin monologeihin.
Aasinhäntää voimme kipittää joulukortteihin. On aivan mahtavan ihanaa, että niitä on tullut paljon. Suurin osa vielä kahdella nimellä varustettuina. Täällä maaseudun puolella (lue: Espoo) myös ensilumi on ainakin kolme senttiä paksu. Usva nousee merellä ja kaikkialla on vaan niin kaunista. Ostoskeskuksissa ihmiset mönkivät kuin luottokortilliset zombiet, mutta eihän minulla mitään materialismia vastaan ole. Suklaatia on jo nyt saanut melkein liikaa, ainoastaan joulutee puuttuu mukista.
Joulukuusta ei ikävä kyllä ole (mutta ensi vuonna tulee olemaan, samoin kun joululauluja soittava ovikello), mutta joulumieli alkaa olemaan sopivan kohotettu. Ei ihan lapsuuden -päivät-laskettu-jo-elokuusta -tapahtuma, mutta ainakin perhosentoukat se on mahahappoon saanut seikkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti