Myöhäinen hurtsahtelu-ihannointi lienee paikallaan, oli sen verran makoisa keikka tuo. Ensinnäkin tapahtmassa sekoittuivat laulajan elegantti vähäeleisyys ja vastapainona mahtava valospektaakkeli. Transsiuduin siis sekä yleisöön vaivihkaa heitetyistä ruusuista kuin strobojen loppumattomasta välkkeestä. Mahtavuutta oli myös se, että hyppimisestä, mukana kiljumisesta ja edellä mainitusta transsista huolimatta missään vaiheessa ei pyörryttänyt tai korvissa soinut. Niin ja sitten vielä soittivat kaikki mahdolliset epälevyllä majailevat kappaleet. Melikes.
Keikkaseurasta kiitän Ainua.
Toinen kultturelli vierailuni ei sitten tuottanutkaan yhtä mukavaa tulosta. Koulun iik niin kauhea teatterivisiitti (=halvemmat liput tapetilla oleviin esityksiin) suuntautui tällä kertaa äärimielenkiintoisen oloiseen outojen opperaan; katseltavanamme oli HOMO!. Kaiken mahdollisen hypetyksen jälkeen odotukset toki olivat korkealla, mutta liian huonoon musiikkiin painottuva, epäselvän ja stereotyyppisen välillä pomppiva ja puuduttavan pitkä esitys vajosi huonoon keskinkertaisuuteen. Paljon enemmän pidin vaikkapa lukemattomaan samannimiseen venäläiseen klassikkoon perustuvasta Idiootista. Tai ihan mistä vain ryhmäteatterin ehkä kaavamaisesta, mutta aina ja joka kerta tappavan osuvasta ja hauskasta.
Jatkoin koulutoimintapainotteista elämääni myös änkeytymällä koulun minimalistisen liikuntasalin joogatunnille. Itse jo toista kertaa saman kurssin ottajana tiesin millaisilla erikoisuuksilla tahtoo opettaja ryhmäänsä aktivoida, mutta muiden ilmeiden seuraaminen oli kovin hupaisaa. Rennon rauhallisen, meditoivan ja itsenäisen venyttelyn sijaan painotus oli akrobatiassa. Minusta on hulvattoman hauskaa lennellä, mutta kaikki eivät mielipiteeseeni yhtyneet.
Itseäni kyllä kummeksuttaa miten joogan perusasennoista tavallisimman "koiran" pitäminen voi olla niin kivuliasta. Pitäisikö tunne pohkeiden repeämisestä liittää jotenkin huonoon kuntoon ja olla huolissaan omasta terveydestään? Ehkä herätä siihen, että suorittaa samaa liikunnankurssia kolmatta vuotta?
Olen varma, ettei rakkaus koskaan revi jalkalihaksiani irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti