otetuksi pois päältä, se vain tulee ja tulee, painaa vaikka kyyneleet silmissä viestin lopettamaan.
Jotta fyysisistä tuskista pääsisi edes hetkeksi eroon, on tärkeää syventyä venäläiseen nykytaiteeseen. Olen huomannut, että tuolla laajalla naapurivaltiollamme on taito tehdä kauniita ja ajatuksia herättäviä draamoja. Pohdin kovasti, miksei tuolla kylmän sodan toisella jättiläisellä ole Amerikan tapaan omaa laajamittaista viihteellistä Hollywood-tyylistä tuotantoa. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, nämä nykyiset tekeleet ovat aivan ratkiriemukkaan valloittavia!
Eilenpä siis katsastelin teemalta R&A leffanakin nähdyn suomenkieliseltä nimeltään hämmentävän Miten vietin...tänä kesänä. Kertomus sukupolvien kamppailusta oli eläväinen: nuoren miehen syventyessä pelailemaan CS:ssää, vanhempi mies lähtee kalastamaan nieriää. Nuoremman polven edustajana tuppaan aina ajattelemaan olevani oikeassa, mutta elokuva osoitti, että tyhmyydet eivät tule iän vaan ihmispersoonan mukana. Loppua kohden mietityttävä draama muuttui kovin jännittäväksi trilleriksi: elokuvaan epäsopivaksi mutta mielekkääksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti