"Paris in the morning is beautiful"

Tai niin ainakin väittää elokuvainen "Midnight in Paris". Itse en aamua kyseisessä kaupungissa päässytkään kokemaan, koska ensimmäistä kertaa lomamatkalla ulkomailla tuli panostettua riittävissä määrin hyvinvointiin. Kiukkuisen vihaisen satuttavien aamunousujen sijaan tuli kunnolla nukuttua ilman herätyskelloa. Hyvähän se olikin nukuksia kuningas-kokoluokan sängyssä vielä yöllisestä poreammeiluista koomatilassa.

Kun vihdoin viimein pääsi hotellihuoneesta ulos, odottikin joka suunnassa nähtävää. Kirjaimellisesti mikä tahansa ilmansuunta tarjosi herkkua. Kujan päästä pilkisteli valloittava Eiffel-torni (suomeksi myös Eiffelin torni; kuulostaapa hyvin väärältä), riemukas riemukaari, tai pieniä kujia ranskalaisine parvekkeineen ja syvennyksiin jätettyine kenkineen.

Oli hieno hetki ensimmäisen kerran nähdä kyseinen metallihökkeli metron kyydistä. Koska niin must see -materiaalia.

Tämmöinenkin kummake oli ihan kadun päässä. Se tuli kontrastin havaitsemiseksi katsastettua sekä pahimpaan turistiaikaan että puoli viiden aikoihin aamuyöstä.

Tällaista taas oli arkkitehtuuri yhdellä miljoonasta pikkukadusta. Keskustassa tosin; jos otit metron taikka junan väärään suuntaan, maisema muuttui aivan toisenlaiseksi.

Päämäärättömän lähiympäristön nuuskimisen lisäksi tuli suunnattua myös pidemmälle. Koska juna ei tahtonut kulkea oikeaan suuntaan, päätettiin lähteä liikennevälinettä enemmän miellyttävään suuntaan ja kohti Versaillesin palatsia. Itse rakennusta emme ehtineet ympäri seikkailla, mutta valtavan suunnattomassa puutarhassa tuli vietettyä tunti jos toinenkin. Kanaalissa soutaminen ja epäsuomalaisten lehtimetsien tiirailu tekivät kyllä hyvää.

Toinen kaukaisempi kohde oli jokalapsen unelma Disneyland (turjake kun olin jo ehtinyt täysi-ikäistyä). Ilmainen sisäänpääsy, jonon ohitus laitteessa jos toisessakin sekä seikkailu pelkkien paikallisten täyttämässä bussissa lähiseuduilla osoittautuivat kerrassaan miellyttäviksi. On se mukaisaa kun yksi kompleksin neljästätoistatuhannesta työntekijästä on oma kontakti. Hienoa oli myös selvitä tappavanoloisesta pääalaspäin-vuoristoradasta.

Kaiken tämän kuitenkin voittaa kyseisen kontaktin ja oman poikaystäväsienen mahtava tanssiesitys muutaman turistin kansoittamalla aukealla....

Kaiken kaikkiaan, tiirailuineen Eiffel-tornin keskitasolta ja etanamaistiaisineen tämä seikkailu oli suuri voitto. Pääosassa rentous ja stressittömyys, hypäyksellinen romantiikkaa ja spontaaniutta mukaan.. Yhtäkuin hienoutta.

Välttämättömänä loppuvalituksena: olisi kuitenkin miellyttävää jos Finnair hankkisi matkatavarani takaisin.