Do you ever feel emptiness?
Are you scared it's gonna last forever?"
Aina sitä vain yrittää löytää onnen valoa materiasta. Useimmiten siinä vielä onnistuu; tämä onni on kuitenkin kuin sammumistaan välkkyvä taskulamppu. Hetken siinä, sitten poissa. Mutta koska vilkkuva valaistus on yksi heikoista kohdistani.. Hetken olin onnellisesti onnellinen.
Kukkapannoilla tasoitan luonteeni natsizombeihin hurahtanutta puolta.
Onnea tuottavaa materia voi olla myös kertakäyttöistä. Syö, etkä koskaan joudu kohtaamaan todellisuutta. Tarkkaan katsottuina hyytelöidyt sokerimassat tästä todellisuudesta kyllä olekaan. .
Lisäksi jatkoin onnenmetsästämistä takavarikoimalla kokoelmiini elokuvaisen The Happiness of the Katakuris. Japanilaisen ohjaajaneron Takashi Miiken (vastuussa vaatimattomasti vakuuttavasta kauhupätkästä Audition) kauhukomediamusikaalin. Odotukset ovat niin korkealla, että suunta voi olla vain alaspäin.
Muutkin kertomisen arvoiset leffat ovat valaisseet viime päiviäni. Niistä lisää tulevaisuuteen palatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti