"I'm sick and I'm twisted"

Kipeenä oleilu on kyllä ollut jännää. Yhtenä hetkenä katson käsiäni: "hieno naarmu". Seuraavassa hetkessä se onkin jo poissa. Kuumehoureita? Univalvesekoilua? Jännnittävää yhtäkaikki.

Sain vanhemmiltani tilaani sopivan lahjan.  Kengännauhat.

Mutta koska paraneminen on ollut väistämätöntä, olenpas löytänyt itseni jopa lukemasta. Enkä ihan mitä vain, vaan vaarallisen syvälliseksi muuntautuvaa Leena Krohnin teosta Unelmakuolema. Teemana pörräävät elämä ja kuolema (orly?) mutta niihin tartutaan pelottavan suorasti. Maksaisitko sinä makeasta rauhasta itsevalitsemanasi hetkenä, unelmakuolemasta? Vai kenties ikuisen elämän mahdollisuudesta syväjäädytyksessä?

"Silloin kuin todellisuus kajoaa ihmiseen, hän kokee sen uskomattomaksi ja mahdottomaksi -- Ei todellisuus ole ihmistä varten."

Niin hyvää kirjaa..