Tavallaan kauhean ahdistava: tarve koko ajan olla liikkeellä. Loogisista ja vähemmän loogisista syistä tuntuu, että pään sisus suorittaa hallitsemattoman seinille siirtyminen, jos hetkeäkään vietän kotosalla. Ikävä kyllä näitä hetkiä kyllä on: nytkin tuntuu kuin aivot olisi kerran jos toisenkin seiniltä takaisin pääkotelon sisään kaavittu.
Voisin olla hyvässä seurassa (kuten tänään ystäväsienten kanssa keskustaiseen puistoon juurruttaessamme), voisin olla yksin. Mutta tulkaa nyt kiltit hakemaan minut pois täältä.
Näin yritän hidastaa itseäni. Paikallaan pysyminen olisi mukavampaa, mutta taidan silti juosta.
Onneksi kohta on niin lämmin, että voin muuttaa ulos ja keräillä onnettomilta pudonneita jäätelöpalloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti