"For those who fight for it, life has a flavor the sheltered will never know"

Pääsiäinenhän on uskonnollinen juhla. Asiaan kuuluvasti taisinkin ristiinnaulita jotakin, nimittäin viimeiset rippeet hiljaisesta, ujosta ja sisäänpäinkääntyneestä puolestani. Nyt tuntuu kuin näitä luonteenpiirteitä ei koskaan olisi ollutkaan. Kiintoisaahan se on: olen todistanut itselleni, että muutos on ihan oikeasti mahdollinen. Mutta onko tämä jotain itse hallittavaa? Vai olosuhteetko ne tässä antavat minulle karusellissa vauhtia?

Joka tapauksessa pääsiäisen suunnitelma "serkuille jumittamaan" laajeni vähän.

Tunnelma oli jotenkin sinenentäytein.. harras. Huomaa hasardi mattoveitsi.

Se oli hyvä idea. Kunnes joku laittoi valot.

HAH. Kuinka monella teistä on oma lentokenttä?

Kenen idea oli, että tungetaan pienimpään väliin? Ai niin, mun idea...

Kannattaa elokuvailla seitsemistään. Saa melkein oman rivin.

Se, joka tarjoaa ylihinnoitellut huoltoasemajäätelöt, on ansainnut saada muotokuvansa julkaistuksi.

Leffateatteriin asti päädyimme katsastamaan Sucker Punnch:in. Odotin totaalista kalkkunaa, mutta sain liian näyttävää, mahdottoman viihdyttävää ja jopa Inception-henkeen todellisuuksia sekoittavaa fantasiamättöä. Joillekin katsojille kyllä selvästi jäi epäselväksi, että tässä kohderyhmänä ovat eri-ikäiset tyttöset. Vaikka vaatetus käy vähiin, on se kumminkin tyylikästä. Jos (kun) pääsen hakkaamaan robotteja miekalla, tahdon minäkin korkkarit ja minihameen.

Sitten vielä:

• Tapasin siis käsittämättömän hienoja ihmisiä..
• ...Joita vaihtelevasti heittelin popcornilla, kuuroutin tai muuten vain pelottelin
• Traumatisoiduin lämpimästä maidosta tehdystä mangopirtelöstä
• Hakkasin kaikki Stepmania:ssa
• Harkitsen nyt persoonallisen pakettiauton hommaamista. Siinä voisi sitten vaikka asua.
• Lohdutuspalkintona pääsin ajelulle jos toisellekin vastaavalla autokoneella
• Portal 2 IHAN varmasti melkein läpi
• Elokuvalistalla lisäksi Battle Royale (director's cut), The Happiness of the Katakuris ja Love Exposure
• Kolme tuntia deittiä, laivanupotusta, tv 7: kaa, ääntä ja vimmaa, TV5 Mondea (ei, ei ymmärretä ranskaa)..
• .. JA sitten kello olikin jo kuusi

Kuvat, joissa bongaatte minut, on ottanut ammattilaisvalokuvaajaserkkuni. Näkyyhän se nyt laadussa.
Ensi kerralla lupaan sitten linnottautua asuntoon x laulamaan karaokea ja tunkea mukaan urban exploration -reissulle. Kissakala kiittää ja kuittaa.