Tänään kaappasin mukaan joukon ystäväsieniä ja suuntasimme katsastamaan Black Swan:in. Itselle tuo oli jo toinen kerta, mutta on se vaan sen arvoinen. Elokuva siitä, kuinka ihminen hajoaa sisältäpäin. Kuinka unelmat ja tavoitteet murtavat. Kaikki palaset ovat kohdallaan: tavanomaisesta poikkeava ohjaus (Darren Arofonsky<3), aavemainen, mutta tuttu musiikki (Tchaikovsky<3) ja ilmiömäinen näyttelytyö (Natalie Portman<3)
Ahdistusta, kylmiä väreitä ja kyyneleitä. Leffasta löytää kuka vain oman elämänsä piirteitä. Melikes ja kirottuja jotku hyvänmielenelokuvat.
Henkisestä ahdistuksesta siirtykäämme fyysiseen kipuun. Heräilin aamulla kuuden maissa aivan uskomattoman huonoon oloon, pyörrytykseen ja kiehtoviin kiputiloihin. Tällä hetkellä niskaan paikannettu kipu säteilee niin sormiin kuin nilkkoihinkin, aivan kuin joku työntäisi niihin kuumennettuja lasinsiruja.
Kipu ryömii korviin: onko se aivokasvain?
Loppuun vielä kuvaa rakkaimmalta kotiseudultani. Kontulasta.
Koska yläilmoissa roikkuvat kengät inspiroivat aina.
Ystäväsieni on kovin sienimäinen sana.
VastaaPoistaNiitä juttuja, joita korissa mukanani kannan. Kun ne kerran hymyilevät, kai ne ovat ystäviä?
VastaaPoistaSamalla lailla kuin hirvi.
VastaaPoista