"Have you ever hitched a ride on a shooting star?"

Tähdiltä toivominen on ihan tyhmää: jos haluat saada jotakin, suosittelen tähden kaappaamista ja unelmissa roikkumista. Eihän se helppoa ole: itsellänikin on taipumusta passiivisuuteen (usein tulkittu epäterveeksi väsymykseksi). Mutta todennäköisempää on, että saat jotakin siinä ahdistavasti roikkumalla kuin tiirailemalla haikeasti sen perään. Älä välitä epäonnistumisista tai väistämättömistä riskeistä: niin kauan kuin sinulla on elämä, elä sitä!

(Toisaalta voit aina myös elopainollasi särkeä kaiken: onneksi itse olen suhteellisen kevyt..)

Teoriani mukaan tähden perässä juokseminen tai tähden omistaminen tekee ihmiset onnellisiksi. Jos omistaa intohimon, on se sitten japanilainen kulttuuri, kirkonpolttomusiikki tai kahden kuukauden matka Vietnamiin, on elämässä aina jotakin johon tukeutua. Toisaalta voi olla, että yritän tallata oikotietä onneen betoniseinän läpi: vaikuttaa siltä, että intohimoisilla ihmisillä on vain enemmän taipumusta tuntea suuren maailman elämäntuska.

Vaikka vallan hyvin tiedän, ettei siltä aina tunnu, elämä kuitenkin vielä tässä universaalissa kehitysvaiheessa on aika voitokas. Biologian projektikin kaikista hypoteeseista huolimatta murtautui kannen alta ja aloitti karkumatkansa.

Jos elämä ei tällä kertaa voitakkaan: ota kakkua, (Niin hyvää kakkua. Kaikki kivakkeet, antakaa kakkua.) laita kompassi ranteeseen ja näe seinässä karttasi. Toisin sanoen, syöksy pelimaailmaan ja lukitse ovi perässäsi. Yhtäkkiä oletkin saanut oman elämäsi ongelmat ylittäviä päämääriä. Suurimman tahtotilan herättävät eräät tietyt portaalit. Onko kovinkin tavallista jos huumorintaju törmää kohtalokkaasti pelin huumorin kanssa?