Elokuvissa kuin kirjoissakin on aina se hetki, kun sankari kaivaa motiiviesineen ja vastaanottaja tietaa juonenkaanteen olevan alaovella ovipuhelinta rapeltamassa. Kaikkihan muistavat Frodon ja jattihamahakin karkoitukseen kaytetyn haltijavalon. Henkisella tasolla pystyn nostamaan itseni tuosta pimeasta kolosta hamyhakkien ja orkkien joukosta omin avuin, mutta konkreettisesti minakin tarvitsen lahjoitettua loistetta.
Prologi sikseen: valoni eli isan luottokortti on kuljetttanut meidat takaisin Bangkokiin. Tiger Airways:sin aamulento meni jo taydella rutiinilla: kuin metromatka keskustaan. Mahdollisesti myos lennon lahtoaika 6.40 oli osaltaan luomassa kaiken helpoksi tekevaa ja nopeasti ajan kuluttavaa koomaa. Samainen valo auttoi myos hannkimaan lennot kotia. AirBerlinin epaselva ostosysteemi aiheuttaa kuitenkin yha stressiperaista hiustenlahtoa, vaikka varausvahvistus sahkopostissa jo majaileekin. Toivon hartaan hartaasti, etta kaikki menee kuin tiikerilla konsanaan; olen myos erittain valmis anelemaan, itkemaan, maksamaan, palvomaan tai matkustamaan ruumassa. En huonoa onnea kutsuakseni sano, etta sunnuntaina kotia, mutta ajatuksissani tama on paallimmaisena.
On ollut kiintoisaa nahda samoja paikkoja nyt toistamiseen: Singapore naytti aivan erilaiselta, paljon tavanomaisemmalta. Vietnamin jalkeen toimivat liikennevalot, ostosparatiisit ja ketjuravintolat olivat eivat tylsia, mutta tavanomaisia. Thaimaahan ja samaan guesthouseen palaaminen taas hammentavat: tata paikkaa ei pitanyt nahda pitkaan aikaan uudestaan. (Samassa tutussa kerroksessa sijaitseva huoneemme on kuitenkin peitonverran miellyttavampi, joten valituksia en esita.) Nautin toki paikasta mielellani viela viimeiset paivat, nauttisin viela suuremmin sydamin (jos sydamen koko on tosiaan verrannollinen nyrkin kokoon, suuresta sydamesta ei tosiaan kylla voida puhua) jos saisin taydelliesen rauhan lentojen kanssa.
Joka paikassa sita mainostetaan: kaiken loppua. Nimittain viimesita Harry Potter osaa. Fanitytto sisallani osoittaa heraamisen merkkeja.
Loppu olkoon nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti