.. en tosiaan tieda millainen juuri kyseinen tunne on. Toivottavasti en koskaan milloinkaan joudu sita kokemaankaan. Sen sijaan kokemusta loytyy ainoan kelvollisen suunnitelman taydellisesta romuttumisesta. Siita, kun lentoyhtion tiskilla nyrpea tati-ihminen pudistelee paatan. Se siita paluulennon siirtamisesta.
Pohja romahtaa: eihan tama voi olla mahdollista. Tahtoisi istua nurkkaan ja odottaa, etta joku tulee kantamaan pois.
Ensimmainen kokemus halpalentoyhtiosta, Hanoista Singaporeen tiikeriksi itseaan nimittavalla lentoyhtiolla, oli hyvin miellyttava. Niin miellyttava, etta voisin kotoisaan Kontulaan paastakseni kayttaa vastaavanlaisia vaikka loputtomiin.
Iltainen Singaporen keskusta oli kylla hienompi kun yollinen kotikaupunginosani. Pilvenpiirtajat ja valojen meri vetoavat moneen osaan sisallani. Kuitenkin konkreettisten suunnitelmien heikkous tekee kaikesta hienosta nauttimisen vahan haastavaksi.
Ei minulla hataa ole. Olen myos paassyt avautumaan tilanteestani ihan tarpeeksi. Onnellisuuteni on hyvassa tallessa: ilmatiiviissa sailiossa kaiken stressin keskella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti