keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

"A place is only as good as the people you know in it."

Projekti "huonolaatuiset kuvat puhelimesta tietokoneelle" on vihdoin suoritettu loppuun. Valmistautukaa siis kuulemaan kokoavaa hömpötystä seuraavien hetkien ajan.







 Ensimmäinen pysäkki oli siis Frankfurt. Hyvin Eurooppaa. Mielikuvani kaupungista pohjautuvat toki muutaman tunnin kiertelyyn: mielelläni matkaisin tänne uudestaan ja tutustuisin paremmin. Myös lentokentän verran nähty Berliini kiinnostaisi. Toisaalta, mikä paikka nyt mielenkiinnottomuudellaan loistaisi.

Kuala Lumpurissa oli paljon paljon nähtävää. Niskakipuisestii tuli kaikkea tiirailtua. Ja katsokaa mikä rajaus! Selvästi valokuvattavaksi rakennettu.

Kuva ei riitä kertomaan kuinka suunnaton tuo oli. Ja ylös temppeliin kavuttiin alunperin ilman portaita. Portaidenkin kera erityisesti alastulo aiheutti terveellistä putoamiskammoa (huomaa ero korkeanpaikankammoon)

Niin suurkaupunki. Vain muutaman päivän visiitti riitti nostamana KL:n reissun suosikkikohteeksi.

Johor Bahrusta Kuala Lumpuriin matka taittui siis bussissa. Seurasta, karkeista tai juustonaksuista ei ollut puutetta koko matkan aikana.

Kaikkeuden suurimmista rantapartyista tämä kuva ei kyllä kerro mitään. Kuvitelkaa yön pimeys, kymmeniätuhansia ihmisiä ja kaikki loistamaan, välkkymään, palamaan. Tuottaa vaikeuksia uskoa, että tosiaan tuli tällainenkin koettua.

Sitten päivän kysymykseen: mitä oletat löytäväsi pienehköstä Thaimaalaisesta kaupungista.

a) temppelin



b) Suomi-ravintolan




Jokaiseen vuorokaudenaikaan hienoinen järvi aivan Hanoin keskustassa. Siellä olisi voinut kalastaakin, vaikka likaisuusasteesta päätellen siellä mitään elävää ole.

Hostellimme (Central Backpacker' Hostel, äärimmäisen mukaisa paikka. Menkää toki jos eksytte Vietnamiin) vieressä Aasia näytti kaiken aasiamaisuutensa.


Nyt minulla on sitten maailman käsissäni. Kokemieni asioiden määrää ei pysty vielä edes käsittämään, olen kaikin tavoin maailmankaikkeutta rikkaampi. Osaan arvostaa maailmaa, mutta ennen kaikkea osaan arvostaa myös kotia. Olen aina ajatellut, ettei koti välttämättä ole paikka, vaan olotila, jossa tuntee itsensä täysin turvalliseksi. Ja turvalliseksi tunnen oloni kun olen ihmisteni ympäröimänä.

Tahdon ehdottomasti uudestaan, tahdon tehdä kaiken paremmin. Haluan sinne (minne ikinä koskaan milloinkaan) mutta en erityisesti halua täältä pois.


Ensi kerralla otan mukaan kynän. Kestävä kuulakärkikynä olisi suojannut monilta ongelmilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti