"Drugs, gimme drugs, gimme drugs"

Olen vakuuttunut siitä, että mikä tahansa voi olla huumetta. Ensin vain tahdot sitä, sitten himoitset, lopulta ajatuksesi eivät enää tavoita mitään muuta. Pakkomielle sanovat toiset, riippuvuus sanon minä. Tästä uudesta kaverista ei ehkä ole mitään fyysistä haittaa, mutta tunne siitä, että menettää itsensä hallinnan on vähintäänkin hämmentävä.  (ja samalla toki aika mukava, jos ei ole hallintaa, ei ole vastuuta?)

Itse olen kehitellyt pienen ihastuksen riisikakkuihin. Mutta oikea voimalla palava himoni kohdistuu jonnekin muualle.

Varastan mummosi kurkkupastillit. Ja pureskelen tavalla, josta ihmiset lähelläni saavat korvien vihlontaa.

Toinen kohua aiheuttava aine elämässäni on malarialääke. Tai mahdollisesti sen puute. Rationaalisen pohdinnan ja satunnaisilla pikkuihmisillä tehdyn gallupin tulokset voisivat ihan hyvin olla samoja. Miten itse päättäisit jos vaihtoehtoina olisivat malaria, puolen tonnin lähes turvalliset lääkkeet ja pillerit, joiden tarjoaman sivuvaikutusjoukkion ylpeitä edustajia ovat muun muassa painajaiset ja psykoosi.

B-vitamiini kuitenkin auttaa torjumaan hyttysiä. Voisin ottaa vaikka kuurin erästä b-vitamiinia, pantoteenihappoa. Sen vaikutuksia ei oikein tunneta: ehkä minulle kasvaa siivet.