Ei vain voi olla, että elämä muodostaa nätin suoran langan. Kaikkihan tahtovat entropiaa: suurempaa epäjärjestystä. Vähintään on todellisuuden laajennuttava kuin maailmankaikkeuden ympärillämme.
Absurdia? Mutta jonkin mallinen sen todellisuuden on kuitenkin oltava. Todellisuus itsessään on niin hämärä käsite, että millä tahansa mallilla ei liikaa pieleen voi mennä. Ja jos tarkemmin ajattelee, ei verkkoteoriaan liittynyt mitään yliluonnollista tai tästä tunnetusta todellisuudesta poikkeavaa. Toisin kuin tuo mainion mainio elokuva, minä sanon, että verkkoja on olemassa, en että sen eri kerrosten välillä tietoinen pomppiminen olisi mahdollista.
Tahtoisin käsitellä tätä lisää. Paljon lisää. Kirjoittaa aiheesta väitöskirjan. Tahtoisin myös puhua teille, mitään en tahtoisi enemmän kuin rakentaa henkisiä siltoja välillemme.
Mutta joku pakottaa minut istumaan nurkkaan ja laittamaan valot pois.
Ennen valon poistamista (ja kun ne takaisin saadaan, kuka tietää, ehkä olen poissa?) tarvitaan tuon ajatuksia herättäneen elokuvayön juonirunko
- Yhdentoista aikoihin (pm) kuljen kotiseutuni vaarallisia sivukujia viimeistä metroa tavoitellen
- Perillä katson taakseni: Vuosaari 372 min. Ei ole enää paluuta kotiin.
- Mutta kuka siellä tahtoisikaan olla kun voi juhlia spontaaniuden voittoa: "kaksi lippua seuraavaan elokuvaan"
- Loppuyö satunnaisessa paikassa taivasta tuijotellen ja maailmanloppua odotellen
- Aamunavaus piikikästä häntäsiiliä metsästäen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti