Mutta uusi päivä, uusi filosofia. Tämän päivän ajatuksiini vaikuttavat kirjaston poistohyllyllä minua odotelleet ihanuudet "10 ajatusta ajasta" sekä "Pieni halauskirja". Ensimmäisen avulla voisin oppia aina muodissa pysyvän tavan: jokaisen hetken elämisen kuin viimeisen. Taito on hyvä hallita viimeistään silloin, kun geenitestin avulla osataan sanoa tarkkaan minä ajanhetkenä pääset seniilien iltapäiväretkelle ja hautaustoimiston jonotuslistalle.
Arkoja aiheita, pakollisia ajatuksia: mitä jos saisit parikymppisenä kuulla ettet elä neljääkymppiä pidemmälle? Tiesithän myös, ettei tällainen perimän testaus ole mitään tieteisfantasiaa, vaan jo tänä päivänä avoin vaihtoehto maksavalle asiakkaalle.
Suloisempia pohdintoja aiheutti kirjoista toinen. Jos ei sen ulkoasullinen hellyttävyys jo pakota ahmimaan, lupaa teos vielä halausterapiainstituutin jäsenkirjaa: lupaa harjoittaa haliterapiaa. Oma personal spaceni on olematon ja halaus aina maistuvaa. Ilahduttavaa on nähdä varsinkin nuorilla ihmisolennoilla tervehdyshaleja. Toisaalta pitkää, lämmintä, ihailevaa, rohkaisevaa, rakastavaa halausta saa harvoin edes läheisimmiltä ystäviltä. Kiehtova ilmiö; pitäisikö minun seuraavan kerran jotakuta halatessani vain jäädä roikkumaan, rutistaa lujempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti