torstai 19. toukokuuta 2011

"Great Expectations"

Vaikka kuinka kaikille - myös itselleen - vakuuttelisi, on totuus karuudessaan kuihduttava. Sitä lähentelee täysi-ikäisyyttä, onnettaren suosiessa jotain suurempaa ikäluokkaa: jaaaa ainoalla omaisuudellaan elämällä ei ole tehnyt juurikaan yhtään mitään. Kyllä vain, puhun melkein patentoidusta "en-saavuta-mitään" ongelmasta!


Kaikki ovet on vielä lukittu sisältä päin.

Muiden asettamat odotukset voi hyvin päästää omalla painollaan vajoamaan syvänmerenhautaan, mutta omat pesiytyvät, muuttavat asumaan pään sopukoihin aivan kuin Afrikkalaiset jokimadot tekevät kotinsa silmänpohjaan... Realistisuutta tavoitellessa jokainen voi tietenkin pohtia, kuinka moni omasta lähipiiristä onkaan se mestariviulisti. Paitsi että ongelma ei ole mitä nämä satunnaiset muut ihmiset eivät ole, vaan että se oma hautakivi ei saavutusten listallaan keräisi katseita. "Hengitti" ja "datasi". Ei liian mieltäylentävää totta tosiaan.

Mutta miksi kummaa nyt liikaa ahdistua, eikö riitä että on onnellinen? Täysin samaa mieltä olen: harmi vain että onnen tavoittelu on kaikin puolin vaikeampaa kuin. No ihan kaikki.

Itse olen onnellinen, mutta voisin olla Onnellinen. Jos muutama pala suostuisi nätisti asettumaan kohdilleen, olisi se niin sanotusti siinä. Paitsi, että ei, tuskin kuitenkaan  Aina sitä tahtoo saavuttaa jotain uutta. Kyllä sitä Onnellisuudenkin jälkeen tahtoo paremmin nypityt kulmakarvat.

Aina tahtoo tunkea itsensä uusiin ulottuvuuksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti