Asvaltti on samanlaista kaikkialla..

Tervehdys rihmastoni..

Singaporelaisen hostellin ilmainen netti mmm... Pelkaaamani (miss tarvittavat painikkeet?) eristyminen ei sitten toteutunutkaan. Nettikahviloita on ja on paljon. Tekstarit ovat ihan tarpeeksi halpoja.

Paikka on mukava, seka kaupunki, etta hostelli. Nukumme neljantoista (14) hengen huoneessa kahdestaan. Ihan miellyttava ensimmainen yopaikka Euroopan ulkopuolella. Kaikki tuntuu olevan minulle ensimmaista kertaa. Jaksan siis intoilla mm. kaikesta. Olenpas varmasti hyvin rasittava jaadessani keskella autotieta tuijottamaan valoja ikkunoissa.

Olen toisella puolella maailmaa, kahdentoista tunnin lennosta selvinneena (ei ollut laheskaan niin pahja kuin huhuttiin)  Mutta kulttuurishokki, missa olet? Kaoottistahan taalla on, mutta vain vahan: liikenne Kreetalla oli pahempaa. Minusta ei  siis tunnu, etta olisin kulkenut kovinkaan. Olen yha oma itseni, mikaan ei ole muuttunut. Jalkani ovat omani, hiukset yhta takussa, ja ajatukset. Niita on paljon.

Valot ovat kauniita, hajut ovat kiehtovia, imen ymparoivaa maailmaa jokaisella aistillani. Mukaisia ihmisia on tullut vastaan: lentokoneessa aarettoman rikas ja aarettoman valloittava Indonesialainen naisihminen kertoili matkoistaan, ehdotti nahtavaa, varoitteli...


Frankfurt oli myos miellyttava. Kahden ja puolen tunnin lento sinne tuntui kuin metromatkalta keskustaan. Voisi kayda kaikki Euroopan kaupungit lapi.. Eikos vain?

Ei silla etteiko rankkaa olisi: viime suihkusta on ikuisuus, ruokapaikan metsastys oli pyorryttavaa  (kirjaimellisesti) ja lentomme siirtyminen ilmoitettu hammentavasti (eli ei mitenkaan).

Kuvia saatte joskus jostakin.

Ja voi kauhia, ikavoin kovin. En uskonut kykenevani kaipaamaan talla tavoin. Rakastan joka hetkea taalla, mutta jos ajattelen liikaa se iskee. Ainakin on hyva syy sitten tarpeeksi ihmeteltya tulla takaisin!

(kirjoitusvirheet laitetaan nestehukan piikkiin)