"Make this go on forever"

En nyt tahtoisi kirjustaa mitään tuhannesti kuultua sateenkaaren päästä tai turvaverkosta. Mutta nyt kun ne on sivulauseeseen piilotettu, voin myöntää niiden olevan totta. Elämä on parempaa silloin kun siitä voi näyttää paloja toisille, vertailla, vaihdella, pitää pukuleikkejä. Nähdä itsensä sängynpäädyn peilissä, muttei yksin.

Viime päivät ovat olleet täytettyjä; kerroksellisesta kakustani pursuaa kaikkea maukasta. Miksen ole ennen näin toiminut: kauhiaa kun tarvitsee kuvainnollisen kuolemantuomion ennen kuin saa itseään niskasta kiinni. Niskassani on kyllä kovin vähäisesti nahkaa, joten ymmärrettävää tuo vaikeus.

Joskus on niin hauskaa, että ei edes näytä siltä.

Voisin antaa päivilleni ja elämälleni nimen. Kohtaamisia.

Minne tahansa menetkin, joku aina tarkkailee. Huomaa myös nostalginen yläastemiljöö.

Hautajaiset? Vai nukkumisrituaali?

Kesä, alkuperäinen rihmasto. Tykkään.


Uskonnollisen juhlamme helatorstain vietin niin kuin kuuluukin: nukkuen pois suuren osan. Kunnioitettavat seitsemäntoista tuntia. Tämän ajan kuin lopunkin tunnelma oli kovin unenomainen. Unenomaisuus tarkoittaa loistokkaita unia, jotka ovat todellisuutta, niin uskon.

Kaikkien pitää kuitenkin jatkossa ottaa huomioon se polyamoristinen puoli minussa. Törmäsin tähän sulokkaaseen otukseen ja nyt se tulee kulkemaan piilotettuna takkini sisään minne tahansa menenkin. Se on osa minua enemmän kuin vasen jalkani.

Kaiken elämäni (myös nukkumisen) olen kuorruttanut hyväkkäillä liikkuvilla kuvilla. Espanjalainen Biutiful oli karuudessaan kaunis, elokuvateknisyydeltään viimeistä piirtoa myöten hiottu, mutta kuitenkin karmaisevan aito, todenmukainen.

Paljon odotuksia herättänyt The Machinist jäi hyvästä (psykologisen hämmentävästä) ideasta huolimatta päähenkilön luisen olemuksen ihailuksi/kauhisteluksi. Tai ehkä omaa väsymystään ei ymmärtänyt vuoden unettomuudesta kertovan leffan kaikkia hienouksia?

Aukko sivistyksessä taas tukittiin tekeleellä Scott Pilgrim vs. the World. Se oli vallan mahtava komediaksi. Ja kun ottaa huomioon, ettei komedia koskaan voi olla kovin hyvä, putoaa tämäkin elokuvainen keskinkertaisten kastiin. Jos kuitenkin rentoa ja viihdyttävää etsii, voi yhtä hyvin kokeilla tätä.


"Anyway, this cake is great"