Oli siis tarkoitus siirtya pois ainaisen liikkumisen ikeesta, saapua saarelle nimelta Tioman ja jumittaa siela maarittelematon aika meditoiden.
Sing-a-poresta rajanylitys Malesiaan otti kuitenkin aikansa. Maailmanlopullisissa tunnelmissa kavelimme liikenneruhkaisen (voi kuinka lieva ilmaus) kadun vartta satojen muiden ihmisten keskella. Bussit ja henkiloautot aantelivat, mopoja sujahteli hengenvaarallisesti ohi. Kaikilla oli yksi suunta Malesian raja; ukkonenkin jyrahteli takanapain.
Pidin. Kovin.
Kuitenkaan emme sitten ehtineet sinne saarellemme. Paikoillekkaan ei voinuut jaada, joten otimme suunnan Kuala Lumpuriin (katsokaa kartasta, se on kaukana) tuntien ja tuntien bussimatka kuitenkin kaantyi reissun tahan astiseksi kohokohdaksi. Vaihetelin paikallisen pikkupojan kanssa karkkeja ja ihmettelimme mm. puhelimia ja mp3-soitinta.
Lisaksi otin aikaa itselleni ja sulkeuduin kuuntelemaan edella mainittua laitetta. Kuinka paljon tunnearvollista musiikkia voikaan olla?
KL on kotoisa kaupunki, liskoja ja kissoja taynna. Ja jokainen rakennus on silmakarkkia.
Kaipaan kuitenkin paljon! Kun kerran aikaa ajettelemiselle on auennut, olen ajatellut paljon. Hyvia ajatuksia, vain hyvia ajatuksia.
Mitakohan te ajattelette?
(Kirjoitusvirheet jalkeen keskiyon nautitun valtavan kiinalaisen ruakamuksen nauttimisen piikkiin)
Ajattelen kaupunkia, jossa on nättejä taloja, kissoja ja VARMASTI AAVIKKOTANSSIA TEKEVIÄ LISKOJA;__;
VastaaPoista