Hanoin liikenne on ,ilman sen julmempaa ilmaisua, kaoottista. Moottopyorien kautta skootterien kautta mitaikina kaksipyoraislaatuja sita onkaan maara on hilliton. Liikennevaloja on kylla joissain kohdin, mutta itse liikenteesta tata ei huomaa. Ainoa keino paasta tien yli on kavella seesteisen hitaasti ja antaa kulkuvalineiden ohittaa ymparilta. Valilla (eli aina) tuntuu kuin nastapyorat ohittaisivat varpaat viiden millin etaisyydelta.
Toinen huomattava seikka kaupungissa on kauppojen totaalinen puute. Katukojuja kylla loytyy, mutta kylman limun ja sipsipussin metsastys on silti haaste. Ilmeisesti paikalliset sitten ostavat kaiken toreilta ja marketeista. Ja minakun ehdin jo tottua ymparivuorokautiseen kauppassakayntiin JA korvikeminuttupastilleihin.
Koska taala on lampoisa, sisatilat ovat paivanaikaan suositeltavia. Senpa takia (arvaakohan joku jo) taytyi menna kokemaan paikallinen.. leffateatterikulttuuri! Elokuvaiseksi valikoitui ei liian suuria ennakko-odotuksia herattanyt Priest 3D. Tekele kuitenkin osottautui mielenkiintoiseksi: vanjoha elementteja oli sekoitettu niin paljon, etta lopputulos maistui tuoreelta. Olihan siina jostain syysta Alastair Reynoldsin mieleentuova maailma postapokalyptisine scifi-kaupunkeineen.
Lampotila hipoo neljaakymmenta (tuntuu hipovan viittakymmenta) ja viidentoistaminuutin kavelyn jalkeen on aina pakko pysahtya. Valilla juomaan, valilla jaatelolle, toisinaan ruokaistelemaan. Olen aika ylpea monipuolisesta napostamisestani: olemme Vietnamissakin syoneet erittain paikallista babmunuudeli-keittoa, hampurilaismattoa seka hienommassa italialaisessa pienina annoksina pastaa.
Niin ja loputtomasti jaateloa, pirteloita ja kakkuja.. Menenpa hakemaan lisaa.
hampurilaismattoa <3 ääkköset on nössöille
VastaaPoista