maanantai 27. kesäkuuta 2011

Purema, joka kutittaa

Koska matkustaminen on vaan niin ylitsepaasemattoman mukavaa, ei turhaa aikaa viittinyt Laosissa tuhlailla. Eli toisin sanoen, koska koko maa tulvi ja siistinoloinen guesthoussimme paljastui bedbugsien majapaikaksi (ei kiva), piti sita itkupotkuraivareiden saattelemana ottaa taas lahin kulkuvaline kauas pois. Kauas pois tarkoitti talla kertaa Vietnamin paakupunkia Hanoita. Ja kulkuvalineena toimi kahdenkymmeneneljjan tunnin ajan hammentava nukkumabussi: mukava se oli vain jos oli hyvin pieni. Onneksi toiset ovat.

Koska suunnitelmissa on matka-aikaa lyhentaa, voidaan jaljella oleva aika kayttaa hyvissa rahoissa mukaisasti elellen. Kuitenkin mukavuuden ylitti aidon matkailijaelaman maistaminen: yopaikkana dormi, jossa ihan tosi nukkuu muitakin ihmisia. Sosiaalisuus nayttaa olevan kaikille arkipaivaa, itselle se taas on jannittavan pelottavaa. Kokemukset ovat olleet vain hyvia, kavimme syomassakin mukaisan montrealilaisen tyttoisnaisen kanssa. Yritan selvasti sanoa, etta uusiin ihmisiin tutustuminen on mahtavaa, mutta myos yksityisyys arvossaan.

Ikavoin teita kuin eukalyptys-pastilleja, ja te tiedatte kuinka roihuavan palava on himoni niihin. Tuntuu myos, kuinka matkakuume seuraavaan pidempaan reissuun nousee jo taala. Nyt sita tietaa niin paljon enemman, osaa tehda huomattavan maaran asioita niin loputtomasti paremmin.

Lahdetaan siis,  matkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti