Autiohkolla rannalla kavellessa jossain vaiheessa tulee halu menna lilluttamaan varpaitaan vedessaKatevimmin tama kay ilman kenkia. Joten yksinkertaisella paattelytoiminnolla sita riisuu kenkansa ja jattaa ne hiekalle; toki sopivan kauas vesirajasta ettei nousuvesi yllata.
Kaiken kalojen metsastyksen ja merimakkaroiden kiusaamisen jalkeen sita ihan tosi tahtoo kauas pois suolaveden tuoksusta. Ranta on jo tayttynyt ihmisista, mutta ei se mitaan, kylla kaksi paria kenkyja erottuu vaaleaa taustaa vasten. Neljannen tarkistuskierroksen jalkeen yksinkertainen looginen paattely rojahti alta kuin suosikki keittiotuolini: jalkineet olivat kadonneet.
Omien mielitettyjeni kohtalo kylla kummeksutti: merkkikengat ne olivat, mutta niin kuluneet etta taman huomaaminen vaati tyota ja tarkkuutta. Kaveruksen japanilaisilla kengilla taas oli ihan oikeasti arvoa: ehka kurja lurjus varastelija oli ajatellut yhden parin katoamisen aiheuttavan liikaa epailyksia...
Usean tunnin seka varvastossujahdin jalkeen palasimme rannalle ja siela ne piilottelivat. Meriveden tayttamat, hiekkaiset ja entista kehnommassa kunnossa, mutta silti: omat kenkani. Kylla minustakin olisi mukaisaa heitella ihmisten omaisuutta mereen, murinaa.
Toisaalta kenkajahti ajatuksena aika hulvaton..
Toinen sattumus seurasi omasta olemattomasta suunnistustaidostani. Olin noin 20 metrin paassa syrjaisesta asumuksestamme kun paatin olevani taysin totaalisen eksyksissa. Sattumalta tormasin kuitenkin aikaisemmin tapaamaamme suomalaiseen (yllattavan harvinaista) miesihmiseen. Ystavallinen olento lupasi majoittaa minut. Olin jo aikaisemmin kuullut kyseisen asumuksen hienoudesta; fakta, etta minulla oli oman asumuksemme avain toki vahan hairitsi, mutta pehmea sanky vei aamuyosta voiton. Paastyamme perille ymmarsin tunteneeni avustajani noin tunnin. Mita jos se paloittelee, raiskaa ja tappaa? (huomaa jarjestys) Kuitenkaan mitaan ei tapahtunut, kaveruskin oli paassyt kampillemme ikkunasta sisaan ja itse sain hetken nauttia luksus huoneesta. Tama muistuttaa jo aitoa seikkailua!
Olisi ehka oikeasti ihan yhteisen hyvan nimeen hyva jos iso reissuporukka minut ymparoisi. Joten kaikki te, tulkaa tanne jookos.
Ja virheet taman ihanan, varisyttavan unenomaisen tosiseikan piikkiin: vietanpa 18-vuotis syntymapaivaani poikaystavasienen kera Pariisissa.
Poikaystäväsienen? :D Mähän sanoin! ... niin ja onnea! :)
VastaaPoistaEIIEIEI en myonna tappiotani! Koska kyseessa on eri ihminen. Joo, voin tarinoida lisaa Suomeen palatessani :D
VastaaPoista