Ja ilmastointina ikkuna..

Matkustus on ollut viimepaivien teema, juoni ja sisalto. Matkustuksella tarkoitan paattymattomia tunteja liikkuvissa laittessa. Malesiasta Thaimaan puolelle siirrtyminen tapahtui kehnonluokan junavaunussa. Ja kestoa taipaleelle oli mannertenvaliset lennot ylittava kolmetoista tuntia. Kylla siina itsehillinta ja karsivallisyys kasvaa.

Ja Thaimaan rajakylasta matka jatkui pelkkien paikallisten kansoittamassa junassa. Penkit olivat yksinkertaisesti puiset, ilmastointina toimi ikkuna. Sen sai joko auki tai kiinni. Toisin sanoen paikkoja vilhlova tuuli ja tukehtuminen olivat mahdollisuudet.

Mutta mitka maisemat! Koko kahdeksan tuntia olisi jaksanut tiirailla autenttista Thaimaan maaseutua: paikat, joissa juna pysahteli olivat niin pienia, etta kartaltakaan niita ei loytynyt. Ja kun aikansa saattoi kuluttaa myos nukkumiseen, lukemiseen tai musiikkiin sulkeutumiseen, alkoi yhteensa yli kahdenkymmenen tunnin junailu tuntua lyhyelta.

Ja sitten tiimin toisen osapuolen pakkomielle: saari. Saarelle toki paastiin, mutta kuvat autiosta paratatiisirannasta voi unohtaa. Matka taittui paperinohuilla patjoilla varustetulla nukkumaveneella: juhlat olivat siela kaunnissa ennen paatin lahtoakaan. Saari itse toimii samalla periaatteella: loppumattomat erityisesti brittien, aussien ja jenkkien kansoittamat partypartyt.

Erityisesti nyt Full Moon Partyjen aikaan kaaos on loppumaton. Paikallisten kanssa poydilla tanssiminen, maalilla leikkiminen ja tulihyppynarun ihmetteleminen ovat toki kerrassaan viihdyttavaa ajankulua. Mutta bilettajien paljous, alkoholin virtaaminen ja kaikki ne roskat laittavat kylla ahdistamaan.

Toivottavasti paasen pian takaisin oikeiden ihmisten ilmoille johonkin kaupunkiin. Vaikka Pariisiin.


Virheet vesipuhvelien ja merimakkaroiden kustannukselle. Niita on taalla kyllastymiseen asti joka nurkassa.