"Killing time that I left behind"

Harvinaisen hienosti asiat aina välillä kieltäytyvät pysymästä käsissä. En nyt tarkoita kovin negatiivista ja luhistumiseen johtavaa keittiöveitsen varpaille tiputtamista, vaan yksinkertaista sylillistä kirjoja, jotka pääsevät vierailulle ympäri lattiaa. Nehän voivat aueta kohdalta, jolta et niitä koskaan olisi osannut avata. Voi myös olla että joku mukaisa ihminen tulee ja kerää ne sinulle.

Omalla vastuulla, kannattaa kokeilla ja antaa kaiken valua otteesta..

Vähän konkreettisemmin siis: ajan loppumisen takia kaikki vaatimatonta puoltatoista kuukautta Kaakkois-Aasiassa koskeva suunnittelu on lipsunut kätösistä. Lipsunut olemattomiin: varmuutta edes siitä, mikä on suunta ensimmäisen kohteen Singaporen jälkeen, ei ole. Toisaalta myös kotoisassa Suomessa vaasin päänpäällä tasapainottelu eli asioiden siisteihin pinoihin laittaminen sujuu yhtä mallikkaan sirpaleita tuottavasti.

(Mihin kaiken aikani valutan?)

Mutta ei se mitään: jännittävyys, spontaanius ja asioiden hoituminen niin kuin on tarkoitettu ja tarkoitus  (kohtalonuskoisuutta? kovin sympaattista) ovat avainasanoja tässä ovien täyttämässä ulottuvuusesa jota elämäksikin kutsutaan.

Asioiden saaminen on totta tosiaan kivaa; olisi kerrassaan hurmaavaa joskus saada tällainen.